Töölö - kaupunkikulttuuria parhaimmillaan

11.11.2020

Töölön puisto on ihana, koska siellä on niin rauhallista ja siellä on joskus jäniksiä ja pupuja. Siellä on ihania puita, jotka tuoksuu ihanalle. On ihana istua puun juurella ja katsoa luontoa ja lukea kirjaa. Minä tykkään keräillä ihania kukkia. 

- Beatrice Karrelin, Taivallahden peruskoulun 2D, Minun Töölöni kirjoituskilvan 2018 voittaja


Töölö on Helsingin kantakaupunkia. Se jakautuu Etu- ja Taka-Töölöön ja siellä asuu n. 30 000 töölöläistä.

Töölö on ollut osa elämääni nuoruudesta saakka. Ylioppilaskeväänäni asuimme Mannerheimintiellä ja muistan, kun lähdimme ystävien kanssa perjantaisin kävellen kohti keskustaa kymmenien kuppiloiden kautta. 

Noihin aikoihin oli Tunturikadulla vielä kauppahalli ja äidilläni pieni paperikauppa hallin naapurissa. Siellä sai tällainen kauppa-apulainenkin tutustua töölöläisyyteen monin aistein, kun naapuruston asukkaat kävivät ostamassa iltapäivälehtiä ja jättämässä jokaviikkoisen lottokupongin. 

Myöhemmin asuin perheeni kanssa Töölönkadulla, ehkä sinäkin, hyvä lukijani olet piipahtanut tuolloista kotiamme vastapäätä sijaitsevassa Kulttuuritehdas Korjaamossa tai käynyt nostalgisessa Ratikkamuseossa?

Pari vuotta sitten, nyt jo ammattinani Helsinki-opas, aloitin yhteistyön Töölö-Seura ry:n kanssa. Tutustuin uskomattomaan kertomukseen siitä, kuinka lähes asumattomaan kalliomaastoon nousi elämää sykkivä kaupunginosa. Silloin syntyi ensimmäinen Töölöön sijoittuva opastettu kävelykierrokseni "Töölön tarina".

Jean Sibelius asui 1940-luvulla Töölössä Kammionkadulla, joka myöhemmin nimettiin Sibeliuksenkaduksi. Sibeliuspuistossa on 1967 paljastettu Eila Hiltusen tekemä Sibelius-monumentti.

Hiljalleen olen tutustunut tuohon laajaan kaupunginosaan ja löydän sieltä koko ajan uutta tutkittavaa. Arkkitehtuuri on lumoavaa aina 1910-luvun jugendista uusimpiin modernistisiin rakennuksiin ja varsinkin Taka-Töölön funkkis on karuudessaankin kiehtovaa. Työssäni isona apuna ovat olleet Töölö-Seuran julkaisemat arkkitehtuurioppaat. Myös puistoissa riittää koettavaa, oletko hyvä lukijani löytänyt huviloiden keskellä lymyävän Piilopuiston tai istunut Kirjailijanpuiston runopenkeillä?

Kuva: Talvipuutarha on kiistatta Helsingin viehättävimpiä paikkoja. 

Alkusyksystä sain mieluisan yhteydenoton ravintola Eliten ravintolapäälliköltä. Elite on vuosikymmenten saatossa löytänyt oman paikkansa Helsingin taiteilijaravintoloiden joukossa ja ravintolapäällikkö Eijalla olikin ajatuksena yhdistää Töölön taiteilijoista kertova opastettu kävelykierros ja Reitzin taidemuseon vierailu herkulliseen illalliseen.

Tauno Palo kävi ahkerasti Elitessä, ravintolassa on nykyäänkin erikseen merkitty Tauno Palon pöytä ja ruokalistalla Taunon nimikkopihvi. Kuvassa Elite ja upea funkkistalo.

Kuinka kiehtova idea! Onhan Töölö tunnettua taiteilijaseutua, jossa ovat asuneet Jean Sibelius, Mika Waltari, Helvi Hämäläinen, Wäinö Aaltonen, Toivo Kärki, Tauno Palo, Tove Jansson ja kymmenet muut kuuluisuutemme. Entäpä kaikki lukemattomat suomalaisen elokuvan sankarit, jotka ovat elokuvissa seikkailleet Töölön katuja pitkin? Taas annettiin tälle kaupunkioppaalle avaimet uudenlaiseen Töölöön.

Tämä runo tuskin sijoittuu Helsinkiin, mutta tunnelma voisi hyvin olla pimenevältä Töölönlahdelta. Sen kirjoittaja Aaro Hellaakoski asui Töölön Museokadulla.

Sa muistatko kun me kahden

hämyhetkinä soudeltiin

yöhiljaista pintaa lahden

ja kuuta katseltiin? - ote runosta Kuu-ukko 

Varmaan ihmettelet, rakas lukijani, mikä minua voi kiehtoa tuossa kivitalojen kaupunginosassa. Mutta Töölö on vaan niin paljon enemmän - se on sekoitus kulttuuria ja tavallisten ihmisten arkipäivää, vehreitä puistoja ja raitiovaunujen kolinaa, merenrantaa ja paljaita kallioita. Ei tarvitse olla töölöläinen eikä edes helsinkiläinen tunteakseen kaupungin tenhon. Töölö on viipale suomalaisuutta, osa meidän - maailman onnellisimman kansan - historiaa.

Tähän loppuun liitän löytämäni runon, joka esitettiin Runeberginkadulla Kirjailijaliiton kirjallisessa salongissa marraskuussa 1929. Runon nimi on Suomen salossa - Töölön talossa ja sen on kirjoittanut nimimerkki Sorjo Kuskinen, tyylilliseksi innoittajaksi on nimetty Yrjö Koskinen. Se vie meidät kauas aikaan, jolloin Töölö oli vielä laitakaupunkia ja puumökkejä löytyi kerrostalojen lomasta.

Honkain keskellä mökkini seisoo
Töölöni taimmassa talossa.
Honkain väliltä siintävi selkä
Trokarien etsijäin valossa.
Hoi laari laari laa,
hoi laari laari laa,
kaikuu mun kaunoinen Töölöni maa.

Katujen kulmissa raitiot ryskää,
Kävelijäin kopeutta ylistää.
Autojen soitanto suorilla teillä
korvaini juuritse vilistää.

Hoi laari laari laa,
hoi laari laari laa,
kaikuu mun kaunoinen Töölöni maa. 

Kuva: Mika Waltari asui Tunturikadulla ja sai tämän Kuningasajatus muistomerkin sekä oman pienen puiston ravintola Eliten edustalle. Kerrotaan, että Mikan oma toive muistomerkiksi olisi ollut pisoaari Esplanadille.