Rilan kansallispuisto vuoriston laella

Olen satumaassa, 

jossa puiden oksilta 

tippuvat tuhannet timantit. 

Yritän kerätä niitä mukaani, 

olen poiminut jo satoja 

taskuihini, hattuuni, kaikkialle. - Runotalo.fi

Rilan seitsemän järveä

Hyvä lukija, nyt kerron sinulle toisista henkeäsalpaavan hienoista maisemista, joihin tiedän sinunkin ihastuvan. Paikka on Bulgarian suurin kansallispuisto - Rila, joka sijaitsee 100 km pääkaupungista Sofiasta etelään. Olet ehkä kuulleet Rilan luostarista, mahtavasta maailmanperintökohteesta, joka kohoaa Rilan vuoriston länsirinteellä? Mutta tänään matka vie vuoriston pohjoispuolelle, 2 500 metrin korkeuteen Seitsemälle Rilan järvelle, Седемте рилски езера.

Olemme käyneet noilla jäätikköjärvillä monta kertaa - kaksin ja porukalla, lasten ja aikuisten kanssa. Vaikka olemme vuoristossa, on liikkuminen melko vaivatonta ja reissusta selviää tavallisilla lenkkareilla. Mitä nyt varpaat joskus kastuvat puroa ylittäessä. Järvillä on hauskoja nimiä - kaunis ovaalin mallinen järvi on nimeltään Silmä, löytyy myös soikea Kyynel sekä Munuainen ja Kaksoset.

Päiväretki alkaa kotikylästämme Dzhigurovosta reilun kahden tunnin ajomatkalla kohti pohjoista - pian käännymme itään ja ohitamme Sapareva Banyan pikkukaupungin. Täältä alkaa vuoristo ja automme kapuaa mäntyjen peittämää rinnettä ylös Panichishten kylään. Muutaman kerran olemme varanneet majoituksen kylästä, josta löytyy sekä hotelleja että retkeilymajoja. Kylältä matka jatkuu kuitenkin yhä ylöspäin - auto parkkiin ja 20 minuuttia istumme tuolihississä huumaavia maisemia ihaillen.

Hissin yläasemalla, kahden kilometrin korkeudessa, odottaa Seven Lakes Hut -majatalo kahviloineen. Majatalon vaatimattomissa, mutta siisteissä huoneissa voi myös yöpyä. Rakas lukijani, voitko ajatella mitään sen romanttisempaa, kuin herätä vuoren huipulla näkemässä, kuinka aamuaurinko valloittaa itäisen taivaanrannan? Sen aion vielä joku päivä kokea.

Vaan retki jatkukoon - jyrkähkö mäki majatalolta ylös ja edessä on merkattu retkeilyreitti, jonka kiertämiseen meillä on mennyt taukoineen päivineen puoli päivää. Maasto ylhäällä tasangolla on mukavaa kävellä ja kaunis kierros vie kirkasvetiseltä rannalta toiselle.

Vuoristossa sää on aina pieni arvoitus. Kotona Dhigurovossa voi olla hellepäivä, mutta vuoret peittääkin paksu pilviverho. Talvitunnelmaan pääseekin lumella, joka peittää huippua ympäri vuoden. Tai sitten tuuli on ajanut huipulta kaikki pilvet pois ja saamme kävellä upeassa keskikesän lämmössä varjellen itseämme polttavalta auringolta.

Järvissä uiminen on kielletty, mutta pieni kahlauskin jo kertoo, että jäätävään veteen pulahtaminen ei houkuta. Vuorten huippuja, eväitten herkuttelua, lumisotaa jäätiköllä, purojen solinaa, veden loistetta, perhosten leikkiä ja kukkien loistoa - tätä kaikkea on Seitsemän Rilan järveä. Ja olen varma, että jonain kauniina päivänä retkeilemme täällä myös suomalaisten asiakkaiden kanssa.

Suvi-illan vieno tuuli

huokaa vuoren alta,

hongikon polkua hopeoipi

kuuhut taivahalta.

Hiljaa huojuu korven honka,

kaukana käkö kukkuu,

vaieten astuvi vaeltaja,

mielen murhe nukkuu. - Eino Leino