Sandanski ja suomalaiset
Olen kirjoittanut kohtalon tarjoamasta onnenloikasta, joka 15 vuotta sitten potkaisi meidät Bulgariaan Pirin-vuoren rinteille. Pieni Dzhigurovon kylä on toinen kotimme, mutta ilman sen lähellä sijaitsevaa Sandanskin kaupunkia olisi elämä varsin erilaista.
Sandanski on vajaan 30 000 asukkaan kaupunki ja sijaitsee Lounais-Bulgariassa vain parinkymmenen kilometrin päässä Kreikan ja Pohjois-Makedonian rajalta. Se on kaupunki, jossa on eniten aurinkoisia päiviä Bulgariassa ja joka tilastollisestikin on Bulgarian turvallisimpia paikkoja.
Sandanski on hallinnollinen keskus, jossa hoidamme lähes kaikki asiamme - täällä käydään viikoittain ostoksilla joko torilla, supermarketissa tai suuressa Kauflandissa, täällä maksetaan sähkö- ja vesilaskut, tankataan auto, leikataan hiukset ja nautitaan 50 sentillä hyvät espressot.
Kaupungin pääkatu on kaupungin sydät - kävelykatu, jonka varrelta löytyy kymmeniä pieniä kauppoja, katukahviloita sekä ravintoloita. Kadun sekä viereisen kaupunginpuiston valtaavat päivisin perheet - lastenvaunut ja polkupyörät parkkeerataan kahviloiden eteen. Myös illan pimentyessä katu kuhisee elämää - kaupungissa on turvallista ja mukavaa liikkua.
Kaupungin tunnelma on kuin pienessä kylässä - kaikki tuntuvat tuntevan toisensa tai ainakin jonkun, joka tuntee taas juuri tämän tärkeän ihmisen - ihmiset ovat ystävällisiä ja elämäniloisia. Meidät suomalaisetkin tunnetaan. Jos menet kaupungissa taksiasemalle ja pyydät kyytiä suomalaisten luo, niin johan kohta taksi matkaa kohti pientä sinistä porttiamme.
Suomalaisena Sandanskissa
Emme ole ainoat suomalaiset alueella, vaan puolen tunnin automatkan säteellä meitä on kokonaista kolme perhekuntaa. Kukaan meistä ei asu vakituisesti Bulgariassa, mutta tuntuu turvalliselta, että lähistöllä on maanmiehiä ja -naisia - Tiina tulee aina kylään koirinensa läheisestä Polenitsan kylästä, Ritva, Hanne ja Pertti hoitavat taloaan pienessä Melnikin kaupungissa pyramidivuorten rinteillä.
Sandanskissa pidetään suomalaisista. Edelleenkin Bulgarian kouluissa kerrotaan historiantunneilla, kuinka Suomen kaarti auttoi maata Turkin sodassa 1800-luvun lopulla. Viime vuonna useat bulgarialaiset ystävämme tulivat kehumaan Suomen koulujärjestelmää ja Joulupukin lähtö kohti etelää Lapin valkoisessa tunturimaisemassa herätää joka vuosi ihastusta.
Haikeudella hotelleissa muistellaan suomalaisia kylpyläturisteja, jotka sosialismin vuosina tulivat sankoin joukoin rentoutumaan kaupunkiin. Ehkä joku päivä saamme taas tämän ihanan kaupungin suomalaisten matkailijoiden ostoslistalle.
Kaikkein tärkeintä on muistaa:
Katso kirkkain silmin maailmaa ympärilläsi.
Suurimmat salaisuudet piiloutuvat hyvin epätavallisiin paikkoihin.
He, ketkä eivät usko
ihmeisiin, eivät ikinä kohtaa niitä.
- Roald Dahl - The Minpins
