Elämää Bulgariassa 2 - kylämme Dzhigurovo
Hyvä lukija, varoitin sinua, että tulen kirjoittamaan lisää Bulgarian kotikylästäni Dzhigurovosta.
Maailma on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan. - Tove Jansson, Muumipappa ja meri
Kylämme asukkaat ovat ortodokseja ja ylempänä rinteellä hautausmaan vieressä vanha kirkko. Muutama vuosi sitten alettiin rakentaa uutta kirkkoa aivan kylän keskelle. Hanke tuntuu näin suomalaisesta hieman suureelliselta, mutta hiljalleen tuo tiilistä rakennettava nelikupolinen komeus alkaa valmistua.
Mahtaa olla kylämme pappi odotusta pullollaan, sillä eiköhän uusi pyhättö tuo lisää kuulijoitakin kirkkoon. Papistamme pitää vielä mainita, että hän on hupaisan hyväntahtoinen persoonallisuus, monena aamuna olemme sinisten kotiporttiemme läpi ihmetelleet, kun pappi paimentaa vihreästä Opelistaan lehmiä laitumelle. Ikkuna vaan auki ja sopivat komentohuudot soimaan! Ja joka ikiselle ohikulkijalle tuo vanha partasuu suo ystävällisen hymynsä.
Onhan meidän kylällä torikin. Kesäiltoina siellä saattaa törmätä hääkulkueeseen, mutta päivisin siellä kokoontuu äijäkerho. Joskus esillä on shakkilauta, useimmiten tuntuu vaan juttu lentävän. Kerho kokoontuu suuren, yli 800-vuotiaan plataanipuun alla. Tarina kertoo, että onton puun sisällä oli satakunta vuotta sitten kylän leipäuuni.
Jos lukijani joskus käyt Sandanskissa, niin poikkea ihmeessä katsomaan puutamme ja nauttimaan läheiseen kuppilaan Dzhigurovon kylän omaa Dzhigi-kolaa. Puun vieressä on kaivo, josta käydään hakemassa juomavettä lähikyliin ja -kaupunkeihin. Hanavesikin kylällämme on juotavaa ja raikasta vuoristovettä.
Vuohet, lampaat, kanat ja ankat ovat aina kulkeneet kylän kaduilla. Kyläläisillä on kiertävä paimenjärjestelmä ja iltaisin on hauska seurata, kun vuohet osaavat itse mennä katraista omiin koteihinsa oikean portin kohdalla. Silloin, kun lampaat tulevat vuorilta kylälle paimenen ja koiran johdattamina, ei kannata olla tien päällä. Koira komentaa ja lampaat tuntuvat jyräävän alleen kaiken eteen osuvan, joten siinä saa olla nopsakinttuisena menossa tien laitaan. Aaseja ja hevosia on vieläkin maatöissä ja rattaita kiskomassa, mutta viime vuosina kuvioihin ovat tulleet traktorit.
Alusta saakka vanhemmillani oli Dzhigurovossa periaate, että kaikkia ohikulkijoita tervehditään. Nyt vuosien jälkeen isäni on jo pilven päällä ja äiti Suomessa, mutta yhä edelleen kyläläiset kaipaavat heidän iloista läsnäoloaan. Monista kyläläisistä on tullut ystäviämme ja sen verran olemme tavoille oppineet, että käymme kyläkaupassa vaihtamassa päivittäin ne mehevimmät juorut.
Dzhigurovossa aika ja kiire unohtuu - elämä menee eteenpäin omalla painollaan ja on ihanaa herätä uuteen aamuun, kun kaupungin jatkuva melu on muuttunut koirien haukkukuoroksi, kissatappeluiksi, paimenten huudoiksi ja aasien elämöinniksi.
