Tarinoiden Töölönlahti ja muutkin Töölön puistot

09.11.2022

Sa muistatko kun me kahden 

hämyhetkinä soudeltiin 

yöhiljaista pintaa lahden 

ja kuuta katseltiin?  

- Kuu-ukko - Aaro Hellaakoski, oman polkunsa runoilija-kulkija asui Töölön Museokadulla

Tämä runo tuskin sijoittuu Helsinkiin, mutta tunnelma voisi hyvin olla pimenevältä Töölönlahdelta. 

Rakas lukijani, eletään loppusyksyä ja talven tulon voi jo aistia ulkona. Toinen minäni, Helsinki-opas, alkaa vääjäämättä haikailla kevättä ja puisto-opastuksista. Kun puut alkavat vihertää, linnut kujertavat kevätpuuhiaan ja vesi välkkyy jäistä vapaana. Meillä ihmisilläkin on tuolloin kevään riemu rinnassa.

Töölönlahden kierros on yksi omista suosikeistani. Olen antanut opastetulle kierrokselleni nimeksi Haavoittunutta enkeliä etsimässä, sillä juuri Töölönlahden rannoille on Hugo Simberg sijoittanut kuuluisan maalauksensa pojista, jotka totisina kantavat välissään haavoittunutta enkeliä.

Hienoa, että sykkivän kaupungin ytimestä voi löytää vanhan puiston kauneuden, humisevan kaislikon, upeaa arkkitehtuuria ja historiallisesti rikkaan tarinan. Tiesitkö, hyvä lukija, että alun perin 1800-luvulla Töölönlahden puistoalueelle piti nousta mahtava hienostokylpylä terveyslähteen viereen. Hanke kaatui, kun rautatiet rakennettiin ja lähde kuivui. Mutta Hakasalmi-Hesperian puistoalue sai lähtölaukauksen. Puisto vihittiin käyttöön 1900-luvun alussa ja siitä saakka sen puut ja kalliot ovat houkutelleet meitä tavallisia helsinkiläisiä virkistäytymään.

Töölönlahdelta pääsee Eläintarhan alueen halki vihreisiin Keskuspuiston metsämaisemiin, mutta sieltä voi myös koukata länteen Hesperian Esplanadille ja jatkaa kohti Taivallahtea. Eikö sinunkin korvissasi nimessä Hesperia ole salaperäisyyttä ja eksotiikkaa? Hesperidit olivat kreikkalaisessa mytologiassa nymfejä, joiden tehtävänä oli huolehtia Heran ihastuttavasta puutarhasta maailman läntisellä laidalla. Tämän puiston tilalle on moneen otteeseen suunniteltu kanavaa yhdistämään kahta merenlahtea toisiinsa, mutta ainakin vielä tänä päivänä puistossa nautitaan kävelystä kenties koko Euroopan pisimmällä hevoskastanjakujanteella.

Askel vie ohi Mika Waltarin puistikon ja kohti meren rantaa. Hesperian Esplanadin toisessa päässä onkin puistokävelijän reittivalinta vaikeaa, kääntyisinkö vasemmalle kohti Hietaniemen upeaa männikkörantaa ja Hietaniemen hautausmaan puistoisen kauniita kujia?

Vai koukkaanko oikealle Toivo Kuulan puiston kautta kohti Sibeliuksen ja Topeliuksen puistoja? Hyvä lukija, tunnet varmasti nämä seudut Eila Hiltusen suurteoksesta Sibelius-monumentti. Puistojen kumpareilla oli ennen Helsingin hienoston huvila-asutusta - jäljellä on vielä muutama kunnioitettava talovanhus, kuten Pauligin perheen keltainen huvila Mechelininkadun varrella. Viime vuonna nautimme asiakkaiden kanssa kesästä näissä upeissa maisemissa ja katsastimme myös tuntemattomamman Arvo Ylpön puiston Lastenlinnan edessä, Kirjailijanpuiston runoineen, Piilopuiston Paasikiven kotitalon takana ja Meilahden sairaala-alueelle kätkeytyneen Veistospuiston.

Helsingin kaupungin puisto-osasto kirjoittaa sivuillaan "Ota puistot omaksesi", ja sitä työtä aion jatkaa. On aika löytää uusia viherkeitaita - kaivaa esiin niiden salaisia tarinoita, asettua levähtämään kallionkolon lämpöön, kaivaa repusta eväät ja kuunnella kaupunkipuiston ääniä.

Mutta minä en tahdo elää salaperäisesti. Tässä sitä ollaan aivan uudessa maailmassa, eikä kukaan edes välitä kysyä millaisessa toinen on aikaisemmin elänyt. - Muumipeikko, kirjasta Taikatalvi (1957)